Perttu ja Anne Kyllönen lapsensa Samuelin kanssa Jerusalemissa vuonna 2013.

Viime sunnuntai oli 2. paastonajan sunnuntai. Sen latinankielinen nimitys on reminiscere. Se tarkoittaa muista minua. Tämä  merkitys tulee päivän psalmivastauksesta ”Herra, sinä olet laupias,
muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi.” (Ps. 25: 6). Jeesus taisteli pimeyden valtoja vastaan myös parantamalla sairaita ja antamalla synnit anteeksi. Tähän toimintaan liittyivät rukous ja usko. Jeesus muistaa ja tuntee kaikki ne, jotka uskovat häneen.

Olen saanut käydä muutamia kertoja Israelissa. Matka kuolleelta mereltä Jerikon kautta Jerusalemiin nousee useita satoja metrejä. Sitä tietä Jeesuskin kulki, kun hän tuli Galileasta pääsiäisjuhlille Jerusalemiin.

Viimeisimmällä matkallani pari vuotta sitten sain olla perheeni kanssa. Mukana oli myös muita sukulaisiani. Ajankohta vuodesta oli silloin aikalailla sama kuin nytkin. Kun nousimme tuota tietä Jerikosta Jerusalemiin pikkubussilla lauloimme virttä 54. Virren ensimmäisessä säkeistö alkaa näin: ”Käykäämme nyt Jerusalemiin ja yhdessä paastotkaamme…” Saimme tutustua Jerusalemissa historiallisiin paikkoihin, joissa Jeesus oli mahdollisesti ollut. Ne paikat avasivat Raamatun historiaa elävällä tavalla.

Via dolorosa alkaa Lithosrotoksesta… ”ja Jeesusta kärsimystiellänsä nyt nöyrästi seuratkaamme.” (Vk. 54:1)

Getsemane ”… Vaan yössä ken kestää voisi ja Jumalan tahtoa kuunnellen sen katkeran kalkin joisi?” (Vk 54:2)

Golgata ”…kun henkensä Kristus antaa. Hän, Karitsa, kaikkien puolesta saa tuomion yksin kantaa.” (Vk 54:3)
 

Mietin silloin matkan aikana niitä ihmisiä, joita Jeesus kohtasi ihmisenä ollessaan. Hän tapasi paljon hyviä ihmisiä, joille hänen opetuksensa ei kelvannut. Sitten hän tapasi paljon syntisiä ja ihmisten halveksimia ihmisiä. Yksi tapaaminen oli Fariseus Simonin kodissa. Hän kohtasi siellä syntisen naisen. Nainen osoitti rakkautta Jeesukselle. Hänelle Jeesus antoi synnit anteeksi ja sanoi, että uskosi on sinut pelastanut. Jeesus kohtasi myös Sakkeuksen, pienikokoisen tullimiehen. Sakkeus löysi myös Jumalan Valtakunnan ja sai uskonlahjan. Jeesuksen seurassa oli myös monia opetuslapsia, miehiä ja naisia.

Puhuttelevaa on se, että Jeesus tapasi myös lapsia.  Heitä hän otti syliinsä ja siunasi. Olemme perheeni lasten kanssa lukeneet nyt kuvaraamattuja. Yhdessä Raamatussa on kuva  tapahtumasta, kun Jeesus ottaa lapsia syliinsä. Kaksi ja puolivuotias poikani Samuel on nimennyt lapsia siinä kuvassa Jeesuksen lähellä ja sylissä. Hän on löytänyt kuvasta myös pikku siskonsa Silvian ja itsensä. Kuvassa hänen mukaansa on myös minä ja vaimoni. Kun kysyin häneltä mitä Jeesus tekee, niin hän vastasi: ”Jumalan asioita”. Tämä on lapsen uskon ymmärrys. Jumalan Valtakunta onkin lasten kaltaisten. Jeesus opetti kuvapuheessaan viimeisen tuomion tapahtumista, että oikealle puolella olleille hän sanoo: ”Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti.” (Matt. 24:34) Virren 54 viimeisessä säkeistössä me laulamme: ”Käykäämme nyt Jerusalemiin, on ikuinen kirkkaus siellä. Ja luoksensa kerran hän kokoaa ne, jotka hän tunsi tiellä.”

Perttu Kyllönen, Kajaanin seurakunnan kappalainen