Kuvateksti: Samuel 2,5 vuotta tekee ristiä.

Ala-aste aikainen opettajani oli eräihmisiä. Kerran hän piti meille leirikoulua koulun lähellä olevassa metsässä. Opettelimme mm. ansojen tekoa. Saimme tehdä monenlaisia ansoja, niin linnuille, kuin suuremmillekin saaliseläimille. Opettelimme vanhoja eränkäyntitapoja. Entisajan ihmiset pyysivät ansoilla. Nykyisin ansapyynti on harvinaisempaa. Ansa vaatii sen tekemistä ja  virittämistä. Ansaan joutunut saaliseläin on ansastajan armoilla, loukussa.

3. paastonajan sunnuntain latinan kielinen nimitys oli oculi. Se tarkoittaa minun silmäni. Nimitys on saatu päivän psalmivastauksen alusta: ”Minun silmäni katsovat alati Herraan,
hän päästää jalkani ansasta.” (Ps. 25:15) Kertomukset pahojen henkien ulosajamisesta liittyvät erityisesti kolmanteen paastonajan sunnuntaihin. Aihepiiriltään sunnuntai liittyy ensimmäiseen paastonajan sunnuntaihin. Se panee ihmisen miettimään, kenen puolella hän on. Kirkollinen aihe on Jeesus, Pahan vallan voittaja.

Meidän tulee varoa Jumalan vastustajan, sielunvihollinen ansoja. Hän  virittää monenlaisia ansoja, joihin voimme heikkoina ihmisinä langeta. Apumme sielunvihollisen ansojen virityksessä on Kristus pahan vallan voittaja. Jeesus oli kaikessa kiusattu niin kuin mekin, mutta hän ei langennut syntiin. Ylimmäisenä pappina hän oli kuuliainen Jumalan tahdolle ja täytti Jumalan hänelle antaman tehtävän kuollessaan ristin puulla. Hän pelasti meidät synnin, kuoleman ja sielunvihollisen kahleista Jumalan lasten vapauteen. Viime sunnuntain psalmivastaus onkin hyvin kannustava. Kristuksen ristiin katsomalla löydämme tien perille. Hänen Valtakuntansa evankeliumi on uskonelämän voima. Sitä saarnataan uskosta uskoon. 

Kuvateksti: Samuelin tekemä risti.

Perttu Kyllönen, Kajaanin seurakunnan kappalainen

Perttu ja Anne Kyllönen lapsensa Samuelin kanssa Jerusalemissa vuonna 2013.

Viime sunnuntai oli 2. paastonajan sunnuntai. Sen latinankielinen nimitys on reminiscere. Se tarkoittaa muista minua. Tämä  merkitys tulee päivän psalmivastauksesta ”Herra, sinä olet laupias,
muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi.” (Ps. 25: 6). Jeesus taisteli pimeyden valtoja vastaan myös parantamalla sairaita ja antamalla synnit anteeksi. Tähän toimintaan liittyivät rukous ja usko. Jeesus muistaa ja tuntee kaikki ne, jotka uskovat häneen.

Olen saanut käydä muutamia kertoja Israelissa. Matka kuolleelta mereltä Jerikon kautta Jerusalemiin nousee useita satoja metrejä. Sitä tietä Jeesuskin kulki, kun hän tuli Galileasta pääsiäisjuhlille Jerusalemiin.

Viimeisimmällä matkallani pari vuotta sitten sain olla perheeni kanssa. Mukana oli myös muita sukulaisiani. Ajankohta vuodesta oli silloin aikalailla sama kuin nytkin. Kun nousimme tuota tietä Jerikosta Jerusalemiin pikkubussilla lauloimme virttä 54. Virren ensimmäisessä säkeistö alkaa näin: ”Käykäämme nyt Jerusalemiin ja yhdessä paastotkaamme…” Saimme tutustua Jerusalemissa historiallisiin paikkoihin, joissa Jeesus oli mahdollisesti ollut. Ne paikat avasivat Raamatun historiaa elävällä tavalla.

Via dolorosa alkaa Lithosrotoksesta… ”ja Jeesusta kärsimystiellänsä nyt nöyrästi seuratkaamme.” (Vk. 54:1)

Getsemane ”… Vaan yössä ken kestää voisi ja Jumalan tahtoa kuunnellen sen katkeran kalkin joisi?” (Vk 54:2)

Golgata ”…kun henkensä Kristus antaa. Hän, Karitsa, kaikkien puolesta saa tuomion yksin kantaa.” (Vk 54:3)
 

Mietin silloin matkan aikana niitä ihmisiä, joita Jeesus kohtasi ihmisenä ollessaan. Hän tapasi paljon hyviä ihmisiä, joille hänen opetuksensa ei kelvannut. Sitten hän tapasi paljon syntisiä ja ihmisten halveksimia ihmisiä. Yksi tapaaminen oli Fariseus Simonin kodissa. Hän kohtasi siellä syntisen naisen. Nainen osoitti rakkautta Jeesukselle. Hänelle Jeesus antoi synnit anteeksi ja sanoi, että uskosi on sinut pelastanut. Jeesus kohtasi myös Sakkeuksen, pienikokoisen tullimiehen. Sakkeus löysi myös Jumalan Valtakunnan ja sai uskonlahjan. Jeesuksen seurassa oli myös monia opetuslapsia, miehiä ja naisia.

Puhuttelevaa on se, että Jeesus tapasi myös lapsia.  Heitä hän otti syliinsä ja siunasi. Olemme perheeni lasten kanssa lukeneet nyt kuvaraamattuja. Yhdessä Raamatussa on kuva  tapahtumasta, kun Jeesus ottaa lapsia syliinsä. Kaksi ja puolivuotias poikani Samuel on nimennyt lapsia siinä kuvassa Jeesuksen lähellä ja sylissä. Hän on löytänyt kuvasta myös pikku siskonsa Silvian ja itsensä. Kuvassa hänen mukaansa on myös minä ja vaimoni. Kun kysyin häneltä mitä Jeesus tekee, niin hän vastasi: ”Jumalan asioita”. Tämä on lapsen uskon ymmärrys. Jumalan Valtakunta onkin lasten kaltaisten. Jeesus opetti kuvapuheessaan viimeisen tuomion tapahtumista, että oikealle puolella olleille hän sanoo: ”Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti.” (Matt. 24:34) Virren 54 viimeisessä säkeistössä me laulamme: ”Käykäämme nyt Jerusalemiin, on ikuinen kirkkaus siellä. Ja luoksensa kerran hän kokoaa ne, jotka hän tunsi tiellä.”

Perttu Kyllönen, Kajaanin seurakunnan kappalainen

Paaston ajan alkuosan aiheita kirkossa on katumus, mielen muutos ja taistelu pimeyden valtoja vastaan. Kirkko on puettu violettiin. Se on katumuksen väri. Viime sunnuntai aihe oli Jeesus, kiusausten voittaja. Jeesus valmistautui julkiseen tehtäväänsä rukoillen ja paastoten. Se oli aivan kuin tulikoe hänen tehtävän alussa. Jeesus oli 40 päivää autiomaassa sielunvihollisen kiusattavana. Yhtä pitkän ajan kuin on meidän paastonaikamme.

Sunnuntain evankeliumiteksti oli Markuksen evankeliumista. Se on lyhyt kuvaus Jeesuksen erämaakiusauksista. Siinä kerrotaan kuinka Henki ajoi Jeesuksen autiomaahan. Jeesus ei ollut Saatanan johdateltavissa. Hengen ajamana hän kohtasi autiomaan ankeuden ja sen mukaan tuomat kiusaukset. Autiomaa jossa Jeesus rukoili oli laaja Kuolleen meren länsipuolinen alue. Se oli täynnä vuoria, rotkoja, luolia ja kuivuneita joenuomia. Siellä oli myös villieläimiä. Jeesus vietti siellä yhden päivän jokaista Israelin kansan vaellusvuotta kohden. Autiomaa oli Vanhan testamentin käsityksen mukaan  pahojen henkien ja siten myös pääpaholaisen kotimaa.

Miten sitten sielunvihollinen kiusasi Jeesusta, siitä kertoo Matteus evankeliumissaan tarkemmin. Saatana asetti Jeesukselle leipähuolien, vääränlaisien hengellisien tarpeiden ja maailman kunnian ja rikkauksien kiusauksia. Kuvaus Jeesuksen kiusauksista on lohdullinen. Jeesuskin oli ihminen. Hän kohtasi väsymyksen, nälän, yksinäisyyden ja kiusaajan röyhkeät ehdotukset. Jeesus ei kuitenkaan langennut syntiin.

Samanlaisia kiusauksia on meilläkin. Meilläkin voi olla leipähuolia. Saatamme murehtia, että miten riittää ruokaa huomiselle päivälle tai onko rahaa riittävästi seuraavaan palkkapäivään asti. Jumala on kuitenkin luvannut antaa meille ajallisen ja iankaikkisen leivän. Sitten meillä voi olla vääriä hengellisiä tarpeita. Voimme kyseenalaistaa Raamatun Sanan totuuden ja ajatella, että onko Jumala todella sanonut niin. Kiusauksena voi olla uskosta luopuminen sen nojalla, että parannuksen voi sielunvihollisen mukaan tehdä myöhemmin. Tämä on kuitenkin katteeton lupaus. Sillä Jumala ei kutsu iankaikkisesti. Maailman kunnia ja rikkaudet voivat olla myös meidän sydäntämme lähellä. Paholainen on valehtelija ja yrittää uskotella, että loisto ja valta on hänen vallassaan. Sielunvihollinen on kuitenkin vain Jumalan kahlekoira. Jumala sallii kiusaajan kiusata meitä, mutta silläkin on vain aikansa. Golgatalla Jeesus voitti sielunvihollisen vallan. Lopullisesti Saatana syöstään vallasta maailman lopulla.

Erämaassa kaksintaistelu sielunvihollisen ja Jeesuksen välillä päättyi sielunvihollisen tappioon. Jumalan Sanalla Jeesus voitti kiusaukset. Enkelit tulivat ja palvelivat häntä. Meilläkin voi olla kiusausten lisäksi lepohetkiä. Itse sain olla viikonlopun aikana rippikoulussa. Lauloimme yhdessä virttä 318. Ensimmäinen säkeistö lohduttaa kauniisti: ”Jeesus sä ainoa, heikkojen auttaja anteeksi antaja uupumaton. Pyhyys ja puhtaus, rakkaus virvoitus, totuus ja armahdus sinussa on”. Täytyi ihan olla hetki hiljaa ja kiittää Jumalaa. Iloitsin siitä, että saan olla Jumalan lapsi ja kuulua tähän joukkoon, jossa minua vahvistetaan kiusauksien keskellä evankeliumilla. 

Perttu Kyllönen, Kajaanin seurakunnan kappalainen

Minua haastettiin pitämään blogia. Näissä blogeissa tarkoitus on keskittyä hengelliseen paastoon. Siihen matkaan, kun kuljemme Jeesuksen seurassa kohti ristin ja ylösnousemuksen pääsiäistä. Ajattelin kirjoittaa ainakin kerran viikossa. Viimeinen kirjoitus on sitten pääsiäisenä.

Laskiaissunnuntai on vietetty. Tänään tätä kirjoittaessani on laskiaistiistai. Huomenna tuhkakeskiviikkona alkaa paaston aika. Useimpana vuotena olen käynyt tuhkakeskiviikon messussa. Tuhkaristin piirtäminen otsaan on jollakin tavalla konkreettinen muistutus siitä mikä aika kirkkovuodessa on alkanut.

Luterilaisen kirkon evankeliumikirja opastaa, että ennen pääsiäistä kristityt viettävät paastonaikaa. Se kestää 40 arkipäivää. Paaston aikana ihminen voi katua syntejään, tutkiskella Jumalan pyhyyttä ja rakkautta, joka näkyy Kristuksen kärsimyksessä ja kuolemassa, etsiä mahdollisuuksia vastuullisempaan elämäntapaan ja yrittää luopua omastaan hädänalaisten hyväksi. Ruokatottumusten ja muiden elämäntapojen yksinkertaistaminen voi olla avuksi paastoon liittyvässä hengellisessä kilvoituksessa.

Varmasti jokaisen elämässä voi olla sellaista mikä estää löytämästä yhteyttä Jumalaan ja lähimmäiseen. Jeesus sanoi paastosta: ”Kun paastoatte, älkää olko synkän näköisiä niin kuin tekopyhät. He muuttavat muotonsa surkeaksi, jotta kaikki varmasti huomaisivat heidän paastoavan. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä paastoat, voitele hiuksesi ja pese kasvosi. Silloin sinun paastoasi eivät näe ihmiset, vaan Isäsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.” (Matt.6:16-18) Jumala odottaa meiltä siis sydämen paastoa. Paaston aikana on siis hyvä pysähtyä miettimään, mitä Jeesus meille merkitsee. Jumalan rakkauden uhritie avaa meille yhteyden Jumalaan.

Omaan hengelliseen matkaani on kuulunut kärsimysajan hengellisen musiikin  kuunteleminen, laulaminen ja soittaminen. Musiikki auttaa hiljentymään ja rauhoittumaan. Lasten kanssa perheessäni olemme opetelleet nyt Kohti pääsiäistä nimistä lasten virttä 29.  Siinä on säkeistöjä koko ajalle laskiaisesta pääsiäiseen. Ensimmäinen säkeistö menee näin: ”Laskiainen lasketaan paaston aika alkaa. Messias on matkalla. Paaston aika alkaa. Tien me sinne tiedämme. Tien me sinne käymme.”

Perttu Kyllönen, Kajaanin seurakunnan kappalainen